Seurakunnat perheiden hyvinvoinnin asiantuntijoita

Perheväkivalta on tabu suomalaisessa yhteiskunnassa ja sitä ylläpitää puhumattomuus ja näkymättömyys. Tämä epäkohta on saatava korjattua paneutumalla asiaan ja perustamalla toimivia moni ammatillisia ehkäisytyöryhmiä. Asia on yhtälailla kirkon ja seurakunnan, kuin kunnan sosiaalitoimenkin vastuulla. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa voi esiintyä monissa muodoissa, kuten fyysistä, henkistä ja seksuaalista. Väkivalta voi kohdistua myös lapseen ja lasta voi käyttää väkivallan välineenä toista vanhempaa vastaan. Perheväkivallalla on vakavia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin, niin perheenjäseniin kuin läheisiinkin. Kyselyn mukaan puolison harjoittaman väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 22% parisuhteessa olevista naisista, uhreista noin 10% on miehiä. Vähintään 190 000 lasta ja nuorta joutuu vuosittain kotonaan väkivallan todistajaksi.

Aviomiehenä, kahden lapsen isänä ja kahden lapsenlapsen pappana, on ilo seurata omien lasten aikuistumista ja heidän tapaansa hoitaa lapsiaan. Selvästi näkee, että nuoret haluavat tehdä parhaansa ja kantaa vastuunsa niin perhe- kuin työelämässä, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus ja tuki vanhempien ja läheisten voimin. Jo lapsesta muistan pyhäkouluillat ja pyhäkoulun hiihtokilpailut. Nämä tapahtumat olivat silloin vapaaehtoisten pyhäkoulutätien ja -setien järjestämiä. Tällaisen tavan soisi jatkuvan edelleen omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, Juuri tätä toimintaa tarvitaan ohjaamaan nuoret oikealle tielle ja harrastuksiin, ilman vahvaa kristillistä leimaa. Näin toimien seurakunnat ja kirkko tulisi tavallista yhteiskuntaa vastaan ja rohkaisisi liittymään kirkon jäseneksi, tai ohjaisi takaisin seurakuntaan jo siitä eronneet. Kun ihminen kokee kuuluvansa ryhmään, ei kotona tai lähipiirissä tarvitse turhautumistaan ilmaista väkivallan keinoilla. Ryhmään kuuluminen tuo myös rohkeutta tuoda julki sitä näkymätöntä väkivaltaa lähipiirissä, josta on tietoinen.

Antti Poikkeus, Jolkby

25.10.2006