Budjettipuheenvuoro valtuustossa 9.11.2009

Kirkkonummen vihreän valtuustoryhmän budjettipuheenvuoro 9.11.2009

Kristo Savola

ENEMMÄN PITKÄJÄNTEISYYTTÄ BUDJETINTEKOON

Olen tähän mennessä ollut mukana yhdeksän kertaa Kirkkonummen kunnan budjetinteossa ja ryhmien välisissä neuvotteluissa. Muutamana vuonna olen kantanut ryhmässämme päävastuun työstä budjettineuvotteluissa. Tällä kertaa suurimman työn meillä teki hallitusryhmämme puheenjohtaja Antti Kilappa, joka oli neuvotteluprosessissa mukana jokaisen hetken. Siitä huolimatta tunnen, että nämä neuvottelut olivat minulle kaikkein raskaimmat tähänastisista.

Niukas-budjetti

Verotulojen vähenemisen vuoksi kunnanjohtajan budjettiesitys oli varsinainen Niukkas-budjetti. Pula-ajan budjettiesitys ei tietenkään ollut syntynyt vain kunnanjohtajan punakynätyöskentelyn johdosta, vaan kunnanhallitus oli tiukasti evästänyt lautakuntia tekemään budjettiesityksensä niin, että ne mahtuvat hallituksen keväällä päättämään kehysarvioon. Siitä lähtökohdasta oli epätoivoinen tehtävä lähteä tavoittelemaan budjettia, joka mahdollistaisi kuntalaisten palvelutason säilyttämisen.

Tämän lisäksi neuvotteluaikataulu oli erittäin tiukka. Budjetti oli tällä kertaa saatava pakettiin pari viikkoa aikaisempaa varhemmin, koska viime vuonna päätimme siirtyä käytäntöön, jonka mukaan budjetista päätetään niin varhain, että samaan aikaan voidaan vahvistaa veroprosentti. Aikaisemminhan veroprosentti on jouduttu vahvistamaan jo ennen budjettineuvottelujen alkamista. Nykyinen menettely on oikea. Veroprosentin on oltava yksi muuttuja muiden budjetissa käsiteltävien lukemien joukossa.

Todellisten muutosten tekemisen budjettiesitykseen tulee olla mahdollista

Neuvotteluaikataulu on kuitenkin saatava väljemmäksi, niin että budjettia aidosti ehditään ryhmien kesken käydä sillä tavalla huolellisesti ja ajatuksen kanssa läpi, että todellisia, pohdittuja ja rakenteellisia muutoksia on mahdollista tehdä, jos ryhmät sen katsovat aiheelliseksi. Nyt aikataulu ja neuvottelutekniikka ei antanut myöten kuin aika vähäisten, kosmeettisten muutosten tekemisen. Kunnanvaltuusto on tänään päättämässä budjetista, joka on itse asiassa hyvin pitkälti lyöty lukkoon kunnanhallituksen kehysarviossa ja kunnanjohtajan valmistelutyössä. Kuten jo aikaisemmin totesin, tällä kertaa lautakuntienkin kädet pyrittiin aikaisempaa tiukemmin sitomaan.

Neuvotteluissa ja niiden liepeillä käydyissä keskusteluissa todettiin aika monella suulla, että nyt ollaan selvästi alibudjetoimassa, jopa useita miljoonia. Selvää on, että perusturvassa ja opetustoimessa alibudjetointi on ilmeistä. Lisäksi budjetissa säästetään asioissa, joiden kohdalla voimme vain toivoa, ettei säästäminen ennen pitkää vie enemmän rahaa, kuin nyt onnistumme kuluja karsimaan. Tällaisia huolenaiheita löytyy edellä mainittujen toimialojen lisäksi monesta muustakin kohtaa. Inhimillisten riskien lisäksi budjetti sisältää myös aivan selviä aineellisia riskejä. Esimerkiksi kiinteistöjen korjaus- ja ylläpitomäärärahojen niukkuus on sitä luokkaa, että voidaan puhua taseesta varastamisesta. Jos emme huolehdi omaisuutemme kunnossa pitämisestä, altistamme sen tietoisesti rappeutumiselle. Huonosti hoidetun omaisuuden arvo on tietenkin vähäisempi kuin kunnossapidetyn. Sitä paitsi luonnonvarojen vastuullinen käyttäminen edellyttää rakennusten ja muun omaisuuden huoltamista ja kunnossa pitämistä, jotta elinkaari voisi olla mahdollisimman pitkä.

Päätämmekö leikkibudjetista?

Ainakin erikoissairaanhoidon kohdalla on jo hyvin pitkään harrastettu alibudjetointia niin Kirkkonummella kuin muissakin kunnissa. En nyt ota kantaa siihen, onko tällaisissa tapauksissa viisasta tehdä budjetista tiukka vai ei. Voi hyvinkin olla niin, että yltäkylläisen realistinen budjetointi johtaisi menojen kasvamiseen. Ainakin niin on ajateltu. On katsottu, että kireä määräraha pakottaa olemaan huolellisempi.

Selvää kuitenkin on, että Kirkkonummella on pitkään esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen ja joidenkin muidenkin menokohtien kohdalla harrastettu tietoista alibudjetointia. On tiedetty jo etukäteen, että vuoden mittaan lisämäärärahoja joudutaan myöntämään. Niiltä osin siis talousarvion toimintaa ohjaava tarkoitus ei ole toteutunut.

Tämän yleisen erikoissairaanhoidon budjetointitavan vuoksi sairaanhoitopiirien budjetit eivät ole kaiketi pitkään voineet olla realistisia talousarvioita, joiden pohjalta toimintaa ohjattaisiin. Koska tiedetään, että todellisuudessa suoritteita tulee budjetoitua enemmän ja niin muodoin siis rahaakin, eivät talousarvio ja todellinen toiminnan ohjaaminen kulje käsi kädessä. Esim. Husin budjetti on ikään kuin eräänlainen pelilauta, joka jossain määrin muistuttaa todellista toimintaa, muttei ihan kuitenkaan.

Tällainen talousarviontekotapa ei saa levitä laajemmalti. Nyt siitä on syytä olla huolissaan. Budjetin laatiminen ei saa olla erillinen peli. Budjetin on oltava toimintaa ohjaava työkalu. Jotta se voisi olla sellainen, se olisi laadittava mahdollisimman realistiseksi. Realismia on tietysti ottaa vahvasti huomioon tulojen määrä. Realismia on myös ottaa huomioon palveluiden ja hoidettavien tehtävien tarve. Nyt tulojen määrä on äkkiä vähentynyt. Voidaanko ajatella, että on realistista samassa vauhdissa vähentää menoja? Kun taloudellinen toimeliaisuus rauhoittuu, ei se tarkoita sitä, että kuntalaisten palvelujen tarve vähenisi. Joissain kohdin tilanne on jopa aivan päinvastainen.

Onko todellakin jarrutettava?

Suomen nuorin kunnanjohtaja Matti Muukkonen Kyyjärveltä otti mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa vahvan kannan, jonka mukaan kuntien ei tulisi tasapainottaa verotulomenetyksiään leikkaamalla palveluitaan vaan ottamalla rohkeasti jopa syömävelkaa. Hänen kirjoituksensa lähtökohta oli niin suoraviivaisen keynesiläinen, ettei siihen kaiken kaikkiaan voi yhtyä. Sitä paitsi siinä uskotaan niin vahvasti uuden nousun tuloon, että tukka nousee pystyyn. Joskushan tämä jatkuva kasvu olisi saatava pysähtymään, jottei ajeta maailman laidan yli - ja kovaa.

Viisaus on varmasti jossain Muukkosen ehdottaman vakionopeudella jatkamisen ja aktiivisen tulojen vähenemisen mukaan jarruttamisen välillä. Jopa minun ikäisteni lyhyenä elinaikana asioiden tarkastelun aikaperspektiivi on kovasti lyhentynyt. En nyt tietenkään viittaa positiivisena esimerkkinä suuren ja mahtavan talousjärjestelmän viisivuotissuunnitelmiin, jotka olivat lajissaan pahimmanlaatuista leikkisuunnittelua. Kvartaaliajattelu on kuitenkin suhteellisen tuore ilmiö. Julkisessa taloudenpidossa ei ihan siihen ole sorruttu, mutta liian lyhyellä tähtäyksellä toimitaan. Tarkastelujänteen pitäisi olla paljon vuotta pitempi. Sen pitäisi ulottua vuosien, jopa vuosikymmenten päähän.

Tärkeitä muutoksia tehtiin

Kerroin kokeneeni budjettineuvottelut kovin raskaiksi tällä kertaa. On kuitenkin aiheellista kertoa se, jonka olen luottamushenkilövuosieni aikana kertonut monesti erityisesti muille kuin luottamushenkilökollegoilleni. Kirkkonummella yhteisten asioiden hoitamisessa mukana oleminen on sosiaalisesti miellyttävää. Kanssakäyminen on asiallista, ja vaikka oltaisiin ankarastikin eri mieltä, käyttäydytään kauniisti. Niin nytkin neuvotteluissa toimittiin. Siitä vilpitön kiitos neuvottelijakollegoille.

Vaikka olikin niin, ettei budjetin isojen linjojen tarkasteluun päästy, teimme joitakin tuiki tärkeitä muutoksia esitykseen. Vaikka esitetyt koulujen aineistomäärärahat olisivatkin merkinneet paperin säästämistä, katsoimme myös me vihreät mahdottomaksi käyttää ikuisesti samoja oppikirjoja.

Aivan erikseen on mainittava vielä pari tehtyä muutosta. Alussa viittasin vuonna 1953 laadittuun valtiovarainministeri Juho Niukkasen mukaan nimettyyn Niukkas-budjetiin. Budjettiehdotuksessa esitettiin silloin lapsilisien huomattavaa supistamista. Tuolloin Kokoomusta lukuun ottamatta kaikki eduskuntaryhmät torjuivat moisen säästökohteen. Nyt Kirkkonummella ryhmät torjuivat Kokoomuskin mukaan lukien kunnanjohtajan esityksen lapsiperheiden kotiavun täydellisestä lopettamisesta. Tämäntyyppiset säästökohteet tulisivat kalliiksi. Tarvitsemme todellakin tämän palvelumuodon tapaisia tukevia ja ehkäiseviä toimintatapoja.

Toinen erikseen mainitsemisen ansaitseva muutos tehtiin investointiosaan. Kunnanjohtaja oli poistanut keskusta-alueen koulun kokonaan investointiohjelmasta. Esityksessä ajatuksena oli, että koulu toteutetaan yksityisrahoituksella, siis rahoitetaan investoinnin asemesta käyttötalouspuolelta maksamalla rakennuksesta vuokraa. Tällainenkin vaihtoehto voi olla mahdollinen, muttei sellaista saa lyödä lukkoon selvittämättä ja vertailematta eri rahoitusvaihtoehtojen kustannuksia. Kunnan tase on tietenkin pidettävä terveenä, mutta vielä se ei ole siinä tilassa, että olisi perusteltua toimia konkurssin partaalla horjuvan yrityksen tavoin. Hankinnat ja investoinnit on rahoitettava tarkoituksenmukaisimmalla ja pitkällä tähtäyksellä mahdollisimman taloudellisella tavalla. Nyt tehty muutos investointiosaan mahdollistaa perustelluimman toteutusmuodon käyttämisen.

On rohkeasti katsottava pitkälle!

Nyt on rohkeasti katsottava pitkälle tulevaisuuteen. Erityisesti vaikeina aikoina suunnittelujänteen on oltava pitkä. Lyhytnäköinen säästäminen voi maksaa inhimillisinä ja taloudellisina kustannuksina kohtuuttoman paljon. Toivottavasti jo ihan kohta alkava kehysarviotyö lähtee pitkän tähtäyksen suunnittelusta ja siitä, että ajatellaan ratkaisujen vaikutusta ainakin vuosien päähän.

Uudet ja vaikeat tilanteet eivät välttämättä merkitse aina vain huonoa. Ne ovat myös mahdollisuus tarkastella asioita eri näkökulmasta ja muuttaa toimintatapoja.

Helpossa tilanteessa emme nyt kuitenkaan ole, emme taloudellisesti emmekä inhimillisesti. Kaiken lisäksi meidän pitäisi osata tässä tilanteessa ottaa huomioon myös nopeasti muuttuva ympäristömme. Ei riitä, että pohdimme tilannetta vain talouden näkökulmasta. Ei riitä sekään, että mietimme, kuinka huolehdimme tasokkaasta koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta ja muista kuntalaisten palveluista. Meidän on lisäksi otettava vakavasti huomioon toimintamme vaikutus ympäristöömme. Nyt taantumassakaan ihmisen toiminta ei pysy maapallon sietokyvyn rajoissa. Myös se kuolemanvakava näkökulma on otettava huomioon nykyistä paljon vahvemmin tulevissa talousarvioissa.

15.11.2009